• sv
  • fi
  • en

Hanko kautta aikojen

Hauensuoli Hangon edustalla

Kaupungin perustaminen

Hangon dramaattinen historia on läheisesti kietoutunut merenkulkuun. Satamapaikkana Hankoniemi mainittiin ensimmäisen kerran 1200-luvun lopussa. 1400-luvulta lähtien käytettiin satamana “Hauensuolta”, kapeaa salmea kahden saaren välissä eteläisimmän kärjen edustalla. Saarten kallioihin ovat merenkulkijat hakanneet satoja nimiä ja vaakunoita suotuisampia tuulia odotellessaan. Hangon satama otettiin käyttöön rautatien valmistuttua vuonna 1873 ja Hangon kaupunki perustettiin vuonna 1874.

Ote “kaupungin armollisesta perustuskirjasta 1874″:
“Me Aleksanteri Toinen, Jumalan Armosta Keisari ja koko Venäjän Itsevaltias hallitsija, Puolan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas jne. jne. jne. tekee tiettäväksi: että Me Suomen Senaatin Talousosasto maan kenraalikuvernöörin vahvistuksella olemme havainneet hyväksi armollisesti julistaa, että meri- ja tapulikaupunki, jota on nimitettävä Hangoksi, pitää perustettaman niin sanotulle Hankoniemen maalle…”
(Lähde: Birgitta Ekström, Hanko- vuosiluvut kertovat)

Lisää aiheesta:

Hangon historiallinen kylpylä

Kylpyläpuisto ja kylpylälaitos

Hangon kylpylaitos aloitti toimintansa 1879 ja aluksi toiminnan painopiste oli terveydenhoidossa. Kuuluisia lääkäreitä palkattiin kylpylävieraiden hoitoa varten. Kylpylässä annettiin puoli-, istuma-, höyry-, kääre-, männynhavu-, mutahieronta-, sähkö-, hiilihappokylpyjä sekä lääkintävoimistelua. Päivän aikana kylvettiin 1-3 kertaa ja kylpeminen tapahtui pääasiassa laitoksen lämminkylpyaltaissa. Aamupäiväkylpy oli päivän tärkein kylpy.

Kylpyläpuiston huvila-alue rakennettiin 1800- ja 1900-luvun vaihteessa.  Huvilat edustavat koristeellista puuarkkitehtuuria, ja niitä suunnittelivat tunnetut arkkitehdit. Vuonna 1895 kuuden viikon vierailu Hangon kylpylaitoksessa maksoi noin 240-480 mk, siis noin 1200-2400 euroa.

1930-luvun kesät olivat kauniita ja yleisö huvitteli ruhtinaallisesti Hangon kylpylän kukoistaessa. Kylpylähoitojen ympärille alun perin rakennettu kylpyläkaupunki koki muutoksen 1930-luvulla, jolloin Hangosta tuli lähinnä lomanviettopaikka. Kesä 1939 jäi merikylpylän viimeiseksi toimintavuodeksi ja toisen maailmansodan pommituksissa vaurioitunut kylpylärakennus purettiin 1945. Kylpylä toimi Hangossa vuosina 1879-1939.

 

Gustavsvärnin linnoitusaari

Sota-aika

Hankoniemi sijaitsee strategisesti tärkeällä paikalla, ja se on ollut monien taistelujen näyttämönä. Jo 1600-luvulla niemen kärjessä kannettiin tullia ja sinne rakennettiin pieni skanssi. Varsinaisia linnoituksia ruotsalaiset ryhtyivät rakentamaan niemelle 1700-luvun lopulla, jolloin kolme Hangon ulkopuolista saarta linnoitettiin. 1810-luvulla linnoittajina olivat venäläiset ja Hankoniemen varustus oli osa Pietari Suuren merilinnoitusta.

Talvisodan jälkeen Suomi luovutti Hankoniemen Neuvostoliitolle tukikohdaksi. Jatkosodan alkaessa rintamalinja sijaitsi Lappohjassa, ja verisiä taisteluita käytiin myös niemeä ympäröivillä saarilla. Joulukuun 1941 alussa Hanko valloitettiin takaisin ja evakossa olleet hankolaiset palasivat jälleenrakentamaan sodan runtelemaa kaupunkiaan.

Kaupungin kehityksen tukipilareiksi muodostuivat teollisuus, satama ja matkailu, jotka vielä nykyäänkin ovat Hangon elinkeinoelämän perusta.

 

Siirtolaiset matkalla Hangosta

Siirtolaisuus
1800- ja 1900-luvun vaihteessa n. 400 000 suomalaista lähti siirtolaisiksi onneaan etsimään, heistä noin 250 000 Hangon kautta Amerikkaan, Kanadaan ja Australiaan. Matka alkoi höyrylaivoilla, jotka kuljettivat Englantiin sen aikaista tärkeää vientituotetta, voita. Niemeä vartioi yhä “Hangon silmä”, Russarön majakka, jonka tuike oli lähtijälle viimeinen tervehdys synnyinmaasta.

Ote Sakari (Zacharias) Topeliuksen runosta Hangon silmä:

“En ole taivaan tähti, yön tulitorni vaan,
majakka Hankoniemen rannikolla;
Ma johdan merimiestä, kun päivä jättää maan ja vaarat väijyy salakallioilla.
Pimeenä, kirkkahana mun valoni vaihtelee,
ja merimies sen näkee ja iloll’ aattelee:
“Se mahtaa Hankoniemen silmä olla.””